Toli

toli: subst. 1. Herkullinen uutisaihe. 2. Viimeisin juoru. 3. Yleinen puheenaihe, joka tavallisesti on villi huhu salasuhteesta, lahjonnasta tai pahasta virheestä. (Ga-kieli, Ghana, Länsi-Afrikka)

Ennen kuin menen itse asiaan, täytyy kertoa, että minulla on ollut epäonnea blogistina ja sen vuoksi maaliskuussa en saanut aikaiseksi yhtäkään blogia. Ensin minuun itseeni iski äkeä flunssavirus, ja sitten kun vihdoin parannuttuani olin kirjoittamassa seuraavaa blogia, päästin viruksen koneeseeni. Erittäin noloa. Ja ilmeisesti virus tuli juuri blogisivulta… en vielä uskalla palata sille sivulle, joten suunnitelma kolmen blogin teknologia-sarjasta jää odottamaan toteutumistaan. Mutta nyt minä ja tietokoneeni olemme molemmat terveitä, lomaakin on pidetty, lomalta kertynyt työsuma purettu, ja on kivaa taas palata blogin pariin.

Ghanalainen Koranteng Ofosu-Amaah kirjoittaa Koranteng's Toli-nimistä blogia. Hänen kirjoituksensa ovat pitkiä, mutta kiinnostavia.

Blogissa hän paljolti kuvailee erilaisia ilmiöitä. Koranteng tietää valtavan paljon. Ja kun hän alkaa pohdiskella jotakin ilmiötä, hän pystyy käymään sitä läpi monipuolisesti. Näistä blogeista saa perspektiiviä Afrikkaan, sen kulttuureihin, politiikkaan ja elämään! Pilke silmäkulmassa.

Koranteng on kirjoittanut jo vuosien ajan. (alku löytyy täältä: Starting the Toli) Hän on afrikkalaisen journalistin lapsi (lue Starange Bedfellows and Journalistic Impulse tai kurkkaa ainakin hieno kuva Korantengin äidistä.)

Jutut eivät ole aikaan sidonnaisia – olen lukenut mielenkiinnolla esimerkiksi 2007 kirjoitettua juttua Bags and Stamps (Laukkuja ja leimoja). 

”Ghanassa ja suuressa osassa Länsi-Afrikkaa kutsumme näitä laukkuja Ghana must go –laukuiksi (Ghanan täytyy lähteä).  Ghanassa niiden huumoripitoinen nimi on "Efiewura Sua Me", kirjaimellisesti “auta minua kantamaan laukkuani”. Bussi- ja rautatieasemalla on aina joku, joka tarvitsee apua tällaisen laukun kanssa. (Ja kyllä, autoin kuvassa olevaa nuorta naista sen jälkeen kun olin ottanut salaa tämän kuvan surkealla matkapuhelimellani. Herrasmiesmäisyys ei ole kadonnut, edes öiseltä bussiasemalta.)”

Ja tästä lähtee kiinnostava analyysi laukuista ja niiden käytöstä pakolaisilla, taiteessa ja muodissa (Luis Vuitton!)  

Koranteng eli lapsuutensa Ghanan pääkaupungissa Accrassa kaupunginosassa, joka oli hallituksen Linnan vieressä, hän kirjoittaa blogissa On slums, squalor and Sodom and Gomorrah. "Köyhyys on usein aivan rikkauden ja luksuksen rinnalla." 

Mutta slummit eivät ole Korantengin mukaan muuttumattomia. Hänen lapsuudessaan Niman slummi oli hänestä Accran kurjin paikka. "Stereotyyppi Niman pojista oli raaka, röyhkeä,ilkeä ja oppimaton." Mutta myöhemmin paikka on muuttunut, eikä kaikki ole vain paremman koulutuksen ansiota. Slummi on muuttunut fyysisesti, taloja on parannettu, muta on monin paikoin vaihtunut betoniin. "Remonttia tehdään myös slummeissa." Ja slummien asukkaat ovat monesti ylpeitä asuinalueestaan ja sen yhteisöllisyydestä. Vaikka toki kaipaavat parempaan. "Slummeissakin tiedetään, miltä näyttää Beverly Hills tai New York, ainakin TV:n tai elokuvien kautta."

Tykkäsin kovasti myös Types and Faces -blogista. Oletko tullut ajatelleeksi, miksi tiettyjä fontteja pidetään ”afrikkalaisina” – vaikka niitä ei ole suinkaan kehitetty Afrikassa vaan esimerkiksi Saksassa. Ja miksi Afrikan muutoksista kertovan kirjan kansikuva on kuin suoraan safarilta, vaikka suurin osa afrikkalaisista ei todellakaan koskaan ole päässyt luonnonpuistoihin eläimiä ihmettelemään...

Blogitekstin lopussa Korantengilla on yleensä soittolista!  Eli jos nyt matkisin häntä, niin tämän blogin pieni soittolista voisi olla:

Erykah Badu - Bag Lady   
Eppu Normaali - Nyt reppu jupiset riimisi rupiset
Paul Simon - Diamonds on the Soles of her Shoes
 

Terveisin
Ulla